Turun NMKY:n Mieskuoro Naskaleiden 100-vuotiskonsertti Laulu kantaa aikain taa esitettiin Sigyn-salissa 6.4.2019. Sali oli muutamaa hassua paikkaa vaille täysi. Juhlakonsertin ohjelmaan oli koottu Naskaleiden viime vuosien parhaita lauluja tujauksella aivan uusia kappaleita.
Mieskuoron satavuotista ohjelmistoa tutkittaessa nousee esiin hengellisen musiikin suuri merkitys. Toinen mieskuoroille merkittävä teema on tietenkin ollut isänmaa. Juhlakonserttimme ohjelmisto oli kuitenkin rakennettu vahvasti musiikki edellä. Pieteetillä laadittu käsiohjelma ja juontajaksi palkatun Taneli Pyysalon juonnot avasivat kuultuja teoksia ja rytmittivät esitystä osuvasti.
Taidolla esitettyjä klassikoita
Jean Sibeliuksen Opus 18 kuultiin konsertin alkuun. Sibelius keräsi opukseen 18 kaikki parhaat suomenkieliset mieskuoroteoksensa. Opuksen kuusi laulua eivät muodosta sarjaa, mutta ne soveltuvat silti hyvin esitettäväksi yhtenä kokonaisuutena. Kappaleet olivat julkaisuaikanaan hyvin modernia musiikkia ja esimerkiksi Venematka-kappaleen säveltäjä itse kuvaili kappaleen vaikuttaneen ilmestyessään vuonna 1893 ”kuin pommi”.
Seuraavana kuultu Cantique de Jean Racine on sävelletty Jean Racinen ”parafraasiin” eli asiasisällön säilyttävään vapaaseen ranskankieliseen käännökseen keskiaikaisesta tiistain aamupalveluksen Consors paterni luminis -hymnistä. Vain 19-vuotias Gabriel Fauré voitti teoksella oppilaitoksessaan École Niedermeyer de Paris’ssa järjestetyn sävellyskilpailun vuonna 1865. Luottopianistimme Tuukka Vähätalon soittaman pianon bassolinja, kuoron kauniit melodiat ja säestyksen väliäänen triolikuviot muodostivat Naskaleiden käsittelyssä kauniisti virtaavan kokonaisuuden.
Tangoja ja yllätys
Ylioppilaskunnan Laulajien vuosituhannen vaihteen tangoprojekti tuotti nuottikirjan verran tangoja myös muiden kuorojen käyttöön. Ensimmäisenä kuultiin Toivo Kärjen Köyhä laulaja Jaakko Mäntyjärven kuusiäänisenä sovituksena. Jukka Linkolan Tangon toinen kotimaa -teossarjan tulkintaan kuoro sai tukea Tuukka Vähätalon pianosta ja ykkösbasso Pyry Kunnaksen rummuista. Viimeisenä kuultuun Viimeisestä illasta -tangoon viulusolistiksi saapui ykkösbasso Ossian Helmi.
Konsertin ensimmäisen puoliskon päätteeksi julkistettiin kuoronjohtaja Tommi Saalaan kirjoittama historiateos Laulu kantaa aikain taa. Kirjan on taittanut AD Ari Mikkola ja painokustannuksia sponsoroi Grano Oy. Pienen mainospuffin päätteeksi kuoronjohtaja Saalas antoi merkin konsertin video-operaattori Ville Pirttiselle. Naskalit esitti yllätysnumerona Era-yhtyeen tunnetuksi tekemän Ameno-kappaleen taustanauhoineen kaikkineen. Kappaleen kitarasoolon soitti kakkosbasso Jimi Toiviainen. Kuoro oli tehnyt esitystä varten myös nauruhermoja kutittelevan musiikkivideon, jossa laulajia kuvattiin erinäisissä askareissaan ennen keikalle kiiruhtamista. Musiikkivideon kuvasi nuori ja taitava Aleksis Riehakainen. Vain tuulikone puuttui.
Pikanen tummaa tuoksuvaa
Toisen puoliajan alkuun kuultiin kantaesitys. Naskaleiden kakkostenori Valtteri ”Fossa” Mäen säveltämä Korkki kypsyi hitaasti muutamaa vuotta aiemmin ilmoille heitetyn ehdotuksen johdosta. Toiveena oli kehitellä Naskaleille kuoro- ja konemusiikkia yhdistelevä sävellys, joka ei kuitenkaan sortuisi konemusiikille tyypillisten kliseiden toisteluun. Syntyi teos, jonka keskiössä soi kulttimainetta nauttiva, ainutlaatuista narisevaa ääntä päästävä syntetisaattori, Roland TB-303. Laite tunnetaan alan suomenkielisissä piireissä tuttavallisemmin nimellä “Kolkki”, jonka korkkimaisista mielleyhtymistä kappaleen viinanhimojen vaaroista kertovat sanoituksetkin ovat inspiroituneet.
Korkin jälkeen palattiin muutaman kappaleen ajaksi vanhemman materiaalin pariin, kun kuorolta kuultiin Leevi Madetojan Soita somer, helkä hiekka… ja Einojuhani Rautavaaran Rasputin-oopperaansa säveltämä Kaukana on minun maani. Erik Bergmanin nonsense-henkinen puhekuoroklassikko Das Grosse Lalula nostatti kuulijoiden kulmakarvoja ja toimi taatusti yleisöä herättelevänä ohjelmanumerona.
Popmusiikkia mieskuorosovituksina
Tuomas Meurmanin kirjoittamassa mieskuoroversiossa Ranskalaisten korkojen kopina simuloitiin sormien napsautuksin. Mukavasti walking bass -tyylisesti rullaavassa kappaleessa soolotehtäviin pääsivät ykkösbassot. Sovituksen satsinkäsittely tuo paikoin mieleen big band -tyyppisen sektioajattelun.
Niin ikään YL:isti Tom Lindqvist on tehnyt sovituksen Egotripin Matkustajasta. Kappaleen kuoromusiikille epätyypillinen rytmiikka sai harjoitusprosessissa osan laulajistosta turhautumaan rytminkäsittelyn leipomisvertauksiin (kaksi iskua on “pulla”, kun taas kolme iskua on “piirakka”).
Populaariosaston huipensi Semmareitten Kaksi kättä hississä -jytkytyksen toisinto, jonka musiikin levyltä nuotinsi Teemu Mustonen, joka lauloi myös kappaleen soolostemman. Naskaleiden versio oli varsin uskollinen alkuperäisversiolle, mutta loppupuolelle lisäsimme pientä body percussion -rytkettä!
Viimeisten kappaleiden ajaksi lavalle kutsuttiin kuorossa aiemmin laulaneita, syystä tai toisesta deaktivoituneita vanhoja Naskaleita. Toivo Kuulan Iltapilvissä on samaan aikaan herkkää ja voimakasta, mutta toisaalta syvällistä kuolematematiikkaa. Teoksessa Kuulan musiikki ja V. A. Koskenniemen teksti yhdistyvät vaikuttavalla tavalla. Suuri kuoro soi upeasti.
Seuraavaksi esitetty Håkan Sundin hauska sovitus siljansnäsläisen pelimannin Roligs Per Andersson polskasta Femtusen man från Dalorten sprang kertoo ilmeisesti siitä, miten ruotsalaiset lähtevät sotimaan. Esityksen loppu äityi tenoreiden Niklas Broman ja Risto Riihiaho tanssiksi – aivan kuten asiaan kuuluu.
Konsertin päätteeksi laulettiin Turun NMKY:n Mieskuoron marssi. Oma marssi kuorolle saatiin aikanaan järjestämällä kaksi kilpailua: ensin vuonna 1947 tekstin ja vuonna 1949 sävelen tiimoilta. Voittoisaksi tekstiksi valittiin Turun NMKY:ssä ja sen Mieskuorossa pitkän päivätyön tehneen Eero Läntisen Kuule taas kuin taivahalta, virsi vierii leivosen, ja sävellykseksi niin ikään kuoron oman miehen, Nestor Lehtisen musiikki. Viimeistä numeroa varten riviin kerättiin vielä laulumiehiä, jotka vaikuttivat kuorossa jo ennen Naskalit-nimenvaihdosta. Ilman encorea ei konsertista selvitty. Yleisön suosionosoituksiin vastattiin luonnollisesti Finlandia-hymnillä.
Lava huokui hyväntuulista mieskuoroenergiaa
100-vuotisjuhlakonsertti sai ilahduttavasti myös mediahuomiota. Mikko Perttusen ennen konserttia Turun Sanomissa julkaistu koko sivun artikkeli “Isä, Poika ja pyhä kolkki” toi konsertille mukavaa näkyvyyttä. Turkkari julkaisi konsertista myöhemmin myös Pauliina Rahialan varsin myötämielisen konserttiarvion otsikolla “Naskalit hurmasi yleisönsä – Turun NMKY:n mieskuoro juhlisti satavuotista historiaansa näyttävästi”. Jutussa kirjoitettiin “Sigyn-salin lavan suorastaan huokuneen hyväntuulista miesenergiaa” ja kehuttiin “mielenkiinnon pysyneen mukana alusta loppuun vauhdikkaassa ja viihtyisässä tunnelmassa”. Pyry Kunnaksen ja Aleksis Riehakaisen videoprojisointien kerrottiin tuoneen konserttikokonaisuuteen “uuden, tässä tapauksessa napakasti nauruhermoon osuvan tason valittuihin ohjelmanumeroihin”. Ensiesityksensä saanutta Valtteri Mäen Korkkia kuvailtiin kiinnostavaksi, koukuttavaksi ja arkaaiseksi.
Samaisen lehtijutun verkkoartikkelin kommenttipalstalla nimimerkki “jonne” kiteytti konserttikokemuksensa ytimekkäästi: “Olipa hieno elämys. Kekseliäät lauluvalinnat, videoprojisointi ja laadukas käsiohjelma. Kuorolaulun lumo ja syvyys. Kaikki. Huolellista ja loppuun saakka mietittyä. Kiitos pojat!” Mitäpä tuohon enää lisäämään.
Teksti: Tommi Saalas
Tekstin toimitus: Pyry Kunnas
PS: Lisää konserttikuvia löydät Naskaleiden Facebookista. Voit katsoa konsertin kokonaisuudessaan YouTubesta.