Turun NMKY:n Mieskuoro Naskalit osallistui 3.4.–7.4.2025 kansainväliseen Riga Sings -kuorokilpailuun 33 laulajan voimin. Naskalit voitti kilpailusarjansa (B2 Difficulty Level II, Equal Voice Choirs) Golden Prize -palkintoon oikeuttavalla pistemäärällä 24,44/30. Naskaleiden pistemäärä oli kilpailun toiseksi korkein.
Lisäksi Naskaleiden taiteellinen johtaja Niklas Taanila palkittiin Special Prize -palkinnolla ”esitetyn ohjelman erinomaisesta taiteellisesta valinnasta”. Kuoro kutsuttiin osallistumaan myös festivaalin grand prize -kilpailuun.
Latvian Riiassa järjestettyyn kansainväliseen Riga Sings -kuorokilpailuun osallistui kaikkiaan 38 kokoonpanoa eri puolilta Eurooppaa. Kilpailun tuomariston muodostivat Joy Hill Isosta-Britanniasta, Hirvo Surva Virosta ja Andris Veismanis Latviasta.
Naskaleiden kisaohjelma sisälsi 3 kappaletta: Hugo Alfvénin Gryning vid havet, Markus Holopaisen sovitus kansansävelmästä Lilja, ruusu, kirsikkapuu sekä Camille Saint-Saënsin Sérénade d’hiver. Naskaleiden kilpailuohjelmisto oli 100 % a cappella.
Riika kutsuu
Naskaleiden ryhmälento Riikaan lähti jo ennen kuuluisaa kukonlaulua. Vaikka unta oli monilla takana vain pari hassua tuntia, innostus oli käsin kosketeltavaa.
Lento saapui Riikaan aikataulussa kello 6.30 kaupungin vasta hiljaa heräillessä. Hotellille saavuttiin kimppakyydein. Moni valitsi pirssikseen taksia edullisemman Bolt-kuljetuksen, vaikka sen seurauksena saikin jännittää, kaartaako kentälle kunnon tila-auto vaiko joku onneton kottero.
Kuoro yöpyi viihtyisässä Wellton Centrum Hotel & Spa:ssa. Huonevarausten kanssa oli käynyt pieni sekaannus, mutta kaikille löytyi kuitenkin lopulta huone. Osa porukasta liukeni huoneisiinsa pötköttelemään, osa ottamaan kaupunkia haltuun.
Pidimme pienet lämmittelyharjoitukset Riian musiikkiakatemialla, jotta saisimme kropat hereille. Iltapäivällä kuoroa nimittäin odotti arviointiesiintyminen, jossa esitimme kilpailuohjelmistomme tuomaristolle ja pääsimme tutustumaan kilpailupaikkana toimivan Maza Gilden salin akustiikkaan.
Vastaanotimme myös tuomariston rakentavaa palautetta. Brittituomari Joy Hill kertoi, että hän sai Lilja, ruusu, kirsikkapuustamme kylmiä väreitä ja erityisen vaikuttunut hän oli kuultuaan, että sovituksen tehnyt Markus Holopainen laulaa itse rivissä. Herraa kehuttiin vuolaasti.
Naskalit oli kutsuttu illaksi esiintymään festivaalin avajaiskonserttiin. Kuoromatkoillamme toistuva ilmiö on, että esiintymisasuumme sisältyvät naskalit, jotka jaetaan kaikille kokonaisen vuoden kuorossa laulaneille, herättävät aina yleisön ja toisten kuorojen edustajissa uteliaisuutta.
”Jees, these are called naskalit, which means ice picks in english. Juu use them to get out of water if juu fall through ice. Naskalit is also a slang term for a young boy. No there is no polar bears in Finland.”
Parituntisen konsertin alkupuoli kului juhlapuheita kuunnellen. Riian varapormestari Edvards Ratnieks teki puheensa aikana vaikutuksen konserttiyleisöön kertomalla omasta laulutaustastaan.
Ratnieks myös lauloi varsin nätillä äänellä pienen pätkän latvialaista sävelmää. Jos herra Ratnieks joskus satut muuttamaan Turkuun, olet lämpimästi tervetullut Naskaleihin.
Vaikka pitkä päivä painoi jo virttyneiden matkamiesten harteita, avajaiskonsertin kappaleet, Toivo Kuulan Iltapilviä sekä Saint-Saënsin Sérénade d’hiver, sujuivat kuorolta mallikkaasti.
Kuorolaulu yhdistää yli valtionrajojen
Perjantaiaamuna luvassa oli ystävyyskonsertti Ave Sol -konserttisalissa, jossa esiinnyimme itävaltalaisen ja puolalaisen nuorisokuoron kanssa. Nuoret olivat oikein taitavia ja samaa voi itse asiassa sanoa kaikista festivaalin aikana kuulemistamme esiintymisistä.
Myöhemmin miehistöllä oli mahdollisuus tutustua kaupunkiin ja harjoitella yhdessä pariinkin otteeseen kisaohjelmistoa.
Perjantai huipentui Naskaleiden yhteiseen illalliseen Folkklubs Ala Pagrabs -ravintolassa. Emme olleet saaneet varattua kabinettia, mutta se ei estänyt ruoasta ja seurasta nauttimista.
Lauloimme pari juomalauluakin, joista ravintolan yleisö tuntui olevan innoissaan – toisin kuin esiintymislavalla soittokamppeitaan kasaileva artisti, joka tuntui laittavan roudausmusiikkiaan kovemmalle jokaisen laulumme jälkeen.
Myöhemmin illalla selvisi, että ravintolan kabinetti oli ollut varattuna toiselle kisakuorolle. Tanskalainen Gospel Unlimited -kuoro kutsui meidät kabinettiinsa laulamaan ja seurustelemaan. Uudet ystävämme kertoivat, että heidän kisavetonsa oli jo takanapäin ja he saattoivat keskittyä rauhassa hauskanpitoon.
Oma kilpailuesiintymisemme olisi luvassa vasta seuraavana päivänä, joten ilonpidon ja lauluäänten varjelemisen kanssa tasapainoilu oli tavallistakin haastavampi rasti. Ilta oli yhtä kaikki ikimuistoinen!
Kilpailupäivä koittaa
Lauantaiaamuna pidimme vielä viimeiset yhteiset harjoitukset valmistautuaksemme varsinaiseen kilpailuvetoon. Taanila oli koostanut monipuolisen kilpailuohjelman, jossa kuorolla oli mahdollisuus tehdä tulkintaa laajalla skaalalla: hiljaa ja voimakkaasti, sydänverellä ja veitikkamaisesti, hitaasti ja nopeasti.
Hugo Alfvénin Gryning vid havet on kaunis kuvaus tyynestä aavasta, jonka syvyyksissä virtaukset voimistuvat. Alkaa hurja myrsky ja luonto näyttää ihmiselle jälleen paikkansa.
Naskaleiden tenoririvistön sovittajalahjakkuus Holopaisen Lilja, ruusu, kirsikkapuu paisuttelee vanhan englantilaisen Scarborough Fair -kansansävelmän eeppisiin mittasuhteisiin.
Suomenkielinen sanoitus kaihoaa menetettyä rakkautta, joka oli kaunis kuin lilja, viiltävä kuin ruusu ja lyhyt kuin kirsikkapuun kukinto. Tätä on raavaimmankaan miehen vaikea esittää katseen lasittumatta.
Naskaleiden ja helsinkiläisen SEIM Ensemblen vuoden takaiselta Huolet hetkeksi -poistaisin miniturneelta tutussa Sérénade d’hiverissä kertojina toimii joukko hurmureita, jotka yrittävät lirkutella tiensä neitosten sydämiin.
Romeot vannovat olevansa kunnian miehiä, joille maailmassa arvokkainta on naiset ja runous, mutta rivien välistä saattaa pilkahtaa taka-ajatus jos toinenkin.
Ja kunniallahan kilpailuesityksemme sujuikin. Kappaleet menivät harjoitellusti, itsemme tasoisesti, eikä esimerkiksi mahdollinen esiintymisjännityskään vuotanut äänikuvaan.
Hyvin sujunutta kilpailua olisi ollut mukava lähteä juhlistamaan, ellei matkassa olisi ollut vielä yksi mutta: vasta myöhemmin illalla ilmoitettaisiin, ketkä kilpailun kuoroista tultaisiin kutsumaan sunnuntain Grand Prize Competitioniin.
Welcome to the Grand Prize Competition
Lauantai-iltana klo 23.08 matkanjohtaja Juho Roivaksen puhelimeen kilahti puhelu, jossa kerrottiin Naskaleiden valitun mukaan kilpailemaan festivaalin pääpalkinnosta. Riga Singsissä palkinto jaetaan erikseen arvosteltavassa Grand Prize -kilpailussa, johon kuoroilla tuli olla erillinen kahden kappaleen ohjelma.
Ei siis muuta kuin virkistävät yöunet alle ja sunnuntaina kilvoittelua jatkamaan. Grand Prize -kilpailu pidettiin onneksi armeliaasti vasta iltapäivällä.
Ohjelmistoomme oli varattu tätä mahdollisuutta ajatellen Toivo Kuulan dramaattinen, kuoleman rajalla uhmakkaana hehkuva Iltapilviä, sekä ruotsalaisen Robert Sundin leikkisä sovitus La Cucaracha -meksikolaisklassikosta. Ja hyvin menivät nekin.
Illalla pääsimme nauttimaan festivaalin päätöskonsertista ihan vain yleisönä. Tervetuliaispuheet olivat tällä kertaa ensimmäisen illan avajaiskonserttia lyhyemmät ja tasokkaiden musiikkiesitysten jälkeen päästiin käsiksi salin tunnelman sähköistävän pisteiden julistuksen pariin.
Naskaleille tuomarit antoivat kokonaisuudessaan 24,44 pistettä, mikä tarkoittaa kilpailuorganisaatio Interkulturin tapauksessa 4-tason kultaa. Naskaleiden tunnelma oli arvatenkin katossa!
Voitimme oman kilpailusarjamme (B2 – Choirs of Equal Voices – Difficulty level II) komeasti kokonaiskilpailun toiseksi korkeimmilla pisteillä. Korkeampaan pistemäärään pääsi ainoastaan kreikkalainen Kalamatan hellenistisen lyseon kuoro Callisto, joka ylsi 26,83 pisteeseen.
Kilpailun himoittu Grand Prize meni georgialaiselle The Girls Choir of the Sulkhan Tsintsadze Music College in Gori -nuorisokuorolle. Ja ihan ansaitusti – niin taiten kuoro grand prize -kilpailussa esiintyi.
Grand Prizen katkeraa menetystä kompensoi onneksi Taanilalle myönnetty Special Prize ”esitetyn ohjelman erinomaisesta taiteellisesta valinnasta”.
Nyt takki oli lopullisesti tyhjä ja vihdoin sopi höllentää kravattia ihan luvan kanssa! Bussimatkan takana oleva hotellille paluu meni melko myöhäiseksi, mikä rajoitti osaltaan ravintolavaihtoehtoja, mutta tämä oli onni onnettomuudessa.
Kahdeksan hengen naskaliseurue löysi pienen fingerfoodia tarjoilevan pubin, jonka baarimikko kertoi että naposteltavaa saa vielä 50 minuuttia. Tämä takaraja riittäisi tälle porukalle.
Hetken päästä ovesta astui sisään kahdeksan ukkoa lisää. Ja vielä kahdeksan… Ja vieläkin lisää… Hetken päästä kapakka oli tupaten täynnä paitsi Naskaleita, myös Interkulturin sekä tanskalaisen Hendriksholm Kirkes Kor -kuoron väkeä.
Verrattain pienen ravintolan henkilökunta vaikutti myös varsin ilahtuneelta äkillisestä sunnuntai-illan kävijäpiikistä, minkä seurauksena aluksi annettu 50-minuutin takaraja venyi lopulta pikkutunneille saakka.
Paljon kauniita muistoja jäi
Hotellihuoneet luovutettiin maanantaina puolilta päivin. Paluulento Turkuun odottaisi vasta illansuussa. Aikataulu avasi laulajille mahdollisuuden tuliaisten etsimiseen sekä museoihin, kirjastoihin ja muihin paikallisiin nähtävyyksiin tutustumiseen rauhallisesti omaan tahtiin.
Kaiken kaikkiaan Riga Sings 2025 -tapahtumasta jäi hyvä maku suuhun. Naskaleiden omasta menestyksestä voidaan olla tyytyväisiä, varsinkin kun kilpailu oli kovatasoinen, osallistujia kokonaisuudessaan 38 kuoroa ja mukana yhteensä yli 1 200 laulajaa.
Sydäntä lämmitti myös kuulla, kuinka monet kotijoukot olivat seuranneet tapahtuman livestriimejä ja olleet kilpailun hengessä mukana.
Tiistain normaalit kuoroharjoituksemme päätettiin suosiolla siirtää sunnuntaille. Joka tapauksessa näistä asetelmista on hienoa jatkaa naskalikevään huipennusta, Rauha-suurkonserttia kohti. Nähdään siellä!
Teksti: Pyry Kunnas
Kuvat: Riga Sings