Turun NMKY:n Mieskuoro Naskalit osallistui 17.–18. huhtikuuta 2026 järjestettyyn VIII kansainväliseen Leevi Madetoja -mieskuorokilpailuun 36 laulajan voimin.
Tuomaristo myönsi kansainväliseen sarjaan osallistuneelle Naskaleille 1. palkinnon lisäksi tunnustukset parhaasta elävän säveltäjän teoksen esityksestä ja parhaasta pakollisen teoksen esityksestä. Kuoron johtajalle Niklas Taanilalle myönnettiin Matti hyökki -kuoronjohtajapalkinto.
Oulussa järjestettyyn tapahtumaan osallistui kaikkiaan 20 mieskuoroa Suomesta, Virosta ja Ruotsista. Kansainvälisessä sarjassa kilpaili kahdeksan kuoroa.
Kansainvälisen sarjan tuomariston muodostivat Mikk Üleoja, Elisa Huovinen ja Visa Yrjölä.
Naskaleiden kisaohjelma sisälsi 4 kappaletta: Antti Suomalaisen Maan tervehdys, Markus Holopaisen sovitus kansansävelmästä Danny Boy, Leevi Madetojan Valkeat kaupungit sekä Robert Sundin sovitus kansanlaulusta La Cucaracha.
Tämä reissukertomus kertoo tuosta kilpailumatkasta ja siitä, kuinka kaikki tapahtui.
Nään usein unessa ma kaupungin
Naskaleiden matka alkoi jo torstai-iltana Valtion Rautateitä pitkin. Yöjunan hyttitoverit löysivät toisensa ja kisareissu sai vapautuneen alkunsa junan ravintolavaunussa.
Juna pysähtyi yhdentoista aikoihin muutamaksi tunniksi Tampereelle, josta matka jatkuisi vasta aamuyöllä Ouluun.
Ravintolavaunun valomerkki junan pysähdyttyä merkitsi usealle laulajalle yöpuulle siirtymistä. Ilta oli kuitenkin vielä nuori ja Tampereen karaoke-tarjonta houkutteli osan porukasta mukaansa.
Onneksi kuoron laulajat ovat vastuullisia aikuisia, joten levolle voitiin laskeutua huoleti. Mitään dramaattista tuskin pääsisi Tampereen yössä tapahtumaan.*
* ”Foreshadowing” on englanninkielinen käsite, joka tarkoittaa mm. kirjallisuudesta tuttua tehokeinoa, jossa kirjoittaja antaa ennakkovihjeen siitä, mitä tarinassa tapahtuu myöhemmin.
Ironia puolestaan on ilmaisumuoto, jossa sanotaan jotain, mutta tarkoitetaan päinvastaista, usein humoristisessa tarkoituksessa.
Oi missä, missä on mun kenkäni?
Kuorokaravaani saapui Oulun rautatieasemalle perjantaina aamukahdeksalta.
Yömatkustaminen jakoi mielipiteitä: moni kertoi nukkuneensa huonosti junan nykivässä kyydissä, mutta mukana oli myös heitä, jotka kokivat junan huojumisen eräänlaisena keinuvana kehtona ja kuvailivat nukkuneensakin kuin vauvat.
Asemalaiturille kokoonnuttuamme nimenhuudon yhteydessä kävi ilmi, että kuoron kakkosbassosektiossa on yhden, tässä yhteydessä identiteetin suojan nimissä anonyymiksi jätettävän, laulajan vaje.
Näköhavainnot kertoivat kadonneen laulumiehen nousseen karaokesessioiden jälkeen junan kyytiin, mutta miestä ei näkynyt missään. Kuoron etsintäpartio lähti välittömästi koluamaan junaa, mutta palasi tyhjin käsin.
Konduktööri ei suositellut omistajattomien tavaroiden jättämistä junaan, joten keräsimme irtaimiston talteen puhelimineen kenkineen päivineen ja jätimme konnarille puhelinnumeron, johon soittaa, kun kaveri toivon mukaan löytyy.
Naskalit majoittui Oulun Sokos Hotel Arinassa oikein mukavissa oloissa. Saimme tiputettua pukupussit ja ylimääräiset kimpsut hotellin päiväsäilöön, ja jatkoimme hotelliaamiaisen jälkeen Oulun konservatoriolle lauluharjoituksiin.
Kesken harjoitusten saimme huojentavia uutisia. Junan konduktööri soitti antamaamme numeroon pääteltyään, että ilman silmälaseja, takkia ja kenkiä juttusille tullut kaveri on ilmeisesti meikäläisiä.
Lähetimme noutomiehen juna-asemalle eksynyttä lammasta vastaan. Reissaajajn sukat olivat kuluneet pohjasta puhki ja ilman puhelinta kulkeneen matkalaisen ainoaksi ajanvietteeksi jäi maisemien katselu.
Selvisi, että mies oli lähtenyt yöllä piipahtamaan WC:ssä, mutta unohtanut mistä huoneesta oli liikkeelle lähtenyt. Koputeltuaan ensin parin tuiki tuntemattoman matkustajan ovelle, löytyi tyhjä hytti, jossa oli mahdollista jatkaa Ruususen unoset loppuun.
Mieskuoro Naskalit kiittää VR:n henkilökuntaa, joka tarjosi ilmaiset kahvit ja paluukyydin ryytyneelle matkalaiselle, jonka kisaturnee piteni ylimääräisen Kemin-pysähdyksen verran.
Perjantai-iltapäivällä harjoiteltiin vielä hiukan lisää. Tarjolla olisi illalla ollut myös tapahtuman avajaiskonsertti, mutta matkan ja huolen uuvuttama miehistö rentoutui pääosin omissa puuhissaan Ouluun tutustuen.
Laulamaanhan tänne tultiin
Lauantai-aamupäivällä jo merkittävästi paremmin levännyt kuoro piti harjoituksen Oulun Lyseon juhlasalissa. Myöhemmin pääsimme myös tutustumaan kilpailun esiintymistilaan, Oulun Musiikkikeskuksen Madetojan saliin.
Sound check -aika oli tiukat 9 minuuttia, mutta keskittynyt kuoro ehti saada kaiken tarvittavan tarkistettua.
Ja sitten lähinnä odoteltiin. Naskaleiden veto kuultaisiin vasta puoli viiden aikoihin viimeisenä kisaesityksenä. Vikassa vuorossa on hyvät ja huonot puolensa.
Toisaalta ehtii avata äänet ja verrytellä rauhassa, eikä laulajien tarvitse pelätä aamunkarheutta kurkussa. Kääntöpuolena myöhäisessä esiintymisajassa on, että silloin on enemmän aikaa kuunnella toisten kuorojen vetoja ja kerryttää jännitystä.
Kuoronjohtaja Taanila on onneksi taitava lukemaan kuoron tunnelmaa – biisejä ei harjoitella puhki, vaan “esitysnälkää” säästellään sopivasti vähän keikallekin…
Ja toisena hetkenä hän saattaa järjestää kuoron esittämään spontaanin lauluesityksen ohikulkijoille, purkaakseen ylivirittynyttä tunnelmaa.
Taukotilassa kuorolaiset viihdyttivät toisiaan näyttämällä internetin videolaareista kaivettuja klippejä ammattilaulajien epäonnisista esityksistä ja äänen kräkkäyksistä – no, sattuuhan noita kokeneillekin tekijöille.
Siell’ elää nuoruuteni unelmat
Kisaveto meni lopulta käytännössä katsoen niin hyvin kuin se olisi ylipäätään voinut.
Elossa olevan säveltäjän teoksena olimme tuoneet mukanamme Antti Suomalaisen Maan tervehdyksen, joka on kookkaalla kuorolla puhtaasti laulettuna lähes mannerlaattoja järisyttävä taideteos. Kappaleen forte fortissimot jylisevät yleisöön maanvyöryn lailla.
Naskaleiden ykköstenori Markus Holopaisen kynästä kisaohjelmistoon löysi tiensä syksyllä ensiesittämämme irlantilainen Danny Boy -kansansävelmä. Sitten ensiesityksensä vetoon on tuotu lisää tulkintaa sekä sydäntä riipaisevampi, rauhallisempi tempo.
Oululaissyntyisen Leevi Madetojan Valkeat kaupungit oli tällä kertaa valittu kilpailun pakolliseksi Madetoja-kappaleeksi. Kyseinen laulu oli isolle osalle Naskaleista vanhastaan tuttu, mikä antoi erityisen hyvät mahdollisuudet detaljien hiomiseen.
Kappaleen tekstissä voi aistia Oulun rantojen pauhun ja nuoren Madetojan lailla niinikään oululaislähtöisen kirjoittaja V.A. Koskenniemien eksistentiaalisen tuskan.
Lopulta, koska mukana on aina oltava myös pientä pilkettä silmäkulmassa, esitimme vielä ruotsalaisen Robert Sundin sovituksen meksikolaisesta kansanlaulusta La Cucaracha.
Se on hyvä esimerkki laulusta, joka saattaa olla kepeä kuunnella, mutta vaatii todella kurinalaista rytmin ja harmonian hallintaa vieraalla kielellä nopeaan tempoon esitettynä.
Ainahan vedosta kuin vedosta jää hampaankoloon jotakin, mutta kilpailua seuraamaan saapuneelta yleisöltä saadut aplodit pyyhkivät turhan itsekritiikin mielestä. Salin taakse poistuttuamme kisajännitys purkautui tyytyväiseen riemuitsemiseen.
Vain ulapalla kulkee tuuli lauha
Pian kisavedon perään alkoi kilpailun gaalakonsertti, jossa saatiin kuulla paitsi monia mukavia mieskuoroesityksiä, myös jaettiin kilpailun palkinnot. Viihdyttävät ja jopa hieman kurittomat välispiikit saivat ajan kulumaan konsertissa mukavasti myös siirtymien aikana.
Kansainvälisessä sarjassa kisanneelle Naskaleille jaettiin ensin tunnustukset parhaasta elossa olevan säveltäjän teoksen esityksestä sekä parhaasta pakollisen teoksen esityksestä.
Tämän jälkeen lueteltiin palkintosijat. Varsinkin Tarton taitava Tartu Academic Male Choir herätti ennen kilpailua huolestunutta spekulointia Naskaleiden riveissä.
Tarton akateeminen mieskuoro palkittiin kuitenkin lopulta toisella sijalla ja kansainvälisen sarjan ensimmäinen palkinto lähti Suomen Turkuun.
Lopuksi, kuin kirsikkana kakun päällä, Niklas Taanilalle myönnettiin kilpailun Matti Hyökki -kuoronjohtajapalkinto, jonka Niklas ansaitsee kuoron omankin laulajiston mielestä.
Ymmärtääksemme Niklas teki samalla jonkinlaista Madetoja-historiaa olemalla ensimmäinen kuoronjohtaja, joka on palkittu kuoronjohtajapalkinnolla kansainvälisessä sarjassa kahdesti. Vertauskuvallinen pajatso tyhjeni siis kutakuinkin totaalisesti.
Konserttirakennuksen ruokasalissa järjestetty yhteiskaronkka antoi kuoroille mahdollisuuden tutustua ja laulaa toistensa seurassa.
Karonkan jälkeen Naskaleiden voittojuhla jatkui riemukkaana pikkutunneille asti ja laulajien muistoihin taltioitui kauniita hetkiä, joihin kelpaa muistella vielä ”tuurana” kiikkustuolissa.
Elon yksinkertaisuus ja rauha
Sunnuntaina puolen päivän jälkeen alkoi matkanteko kohti Turkua. Madetoja-kilpailu järjestetään vain joka viides vuosi, mikä tuo kullekin tapahtumalle erityistä painoarvoa.
Matka Oulusta Turkuun on pitkä, mutta isosta joukosta löytyy juttuseuraa halukkaille, ja toisaalta myös mahdollisuuden vetäytyä rauhoittumaan kuulokkeet korvilla.
Kaikki löysivät tiensä lopulta takaisin Turun rautatieasemalle ja sieltä onnellisesti kotiin – eikä kukaan tällä kertaa käynyt Kemin kautta.
Kirjoittanut: Pyry Kunnas